Kirja sisältää rautaisannoksen itseohjautuvuuden teoriaa selkeästi esitettynä, itseohjautuvuuden kehittämisen prosessimallin sekä käytännöllisiä harjoituksia. Teoksesta on löydettävissä työyhteisön ja yksilöiden supervoimat, joilla saadaan aikaan sekä kilpailukykyä että kestävää hyvinvointia tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kirjassa on haastateltu huippuluokan johtajia ja asiantuntijoita siitä, mitä itseojautuvuus ja intuitio heille merkitsevät ja kuinka itseohjautuvuuden kehittämistä on toteutettu erilaisissa organisaatioissa. Kirja käsittelee yksilöä, tiimejä ja organisaatiokulttuuria saumattomassa yhteydessä toistensa ja maailman kanssa.
Tekijän mukaan kirjassa ilmenee kolme tärkeää teemaa. Ensimmäiseksi kirjoittaja haluaa muuttaa intuitiota kohtaan ilmeneviä epäluuloja ja käsitysten epämääräisyyttä. Intuition kuunteleminen on taitolaji, jossa kaikki voivat kehittyä. Intuitio on tärkeä itseohjautuvuutta ja kokonaisvaltaista, strategisesti järkevää ajattelua. Toiseksi itseohjautuvuus ei ole sitä, että kaikki tekevät, mitä huvittaa. Takana on syvä tarve tiedostaa asioiden syy- ja merkitys- syy-yhteydet ennen kuin toimitaan. Tähän liittyy niin itsensä kuin kokonaisuuden ymmärtäminen. Kolmas kirjoittajalle tärkeä asia on organisaatioiden ja systeemisten kokonaisuuksien kehittäminen.
Kaikki yhteisöt, joissa on mukana ihmisiä, ovat jatkuvasti uudelleenmuotoutuvia suhteiden verkostoja. Organisaatiot tulisi nähdä ennemmin elävinä, luonnollisesti kasvavina systeemeinä kuin rakenteellisina vallankäyttöjärjestelminä. Taylorilaisen ulkoapäin ohjatun maailmankuvan aika on ohi. Muutos lähtee sisältä. Muutosmatkalle tarvitaan opastajia ja valmentajia. Olennaista on reflektoiva keskustelu jonkun toisen kanssa. Jack Mezirovin transformatiivisessa oppimisessa opitaan kriittistä, reflektoivaa ajattelua, oppijakeskeistä keskustelua, osallisuutta ja vuorovaikutteisuutta sekä ryhmässä ongelmanratkaisua. Vain itsenäisen ajattelun avulla yksilö voi tehdä päätöksiä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Se on yksi keskeisistä työelämätaidoista. Työntekijöistä täytyy tulla itsenäisiä ja sosiaalisesti vastuullisia.
Organisaatiokulttuuria voidaan tutkia Frederic Laouxin teal-teorialla. Hän jaotteli organisaatioita viiteen eri kategoriaan, joilla on värisymbolit: 1) vahvimman valta – punainen 2) hierarkkinen – keltainen 3) kilpailullinen – oranssi 4) yhteisöllinen – vihreä 5) elävä organismi eli teal. Teal on väriltään sinivihreä. Teal arvostaa nykyaikaista yksilöllisyyttä. Se saavuttaa tehokkuutta vahvistamalla tiimien ja yksilöiden itseohjautuvuutta. Johtajista tulee mahdollistavia valmentajia, jotka antavat asiansa osaavien työntekijöiden vastata päätöksenteosta.
Teal-organisaatioiden tärkeimmät läpimurrot ovat itseohjautuvuus, kokonaisvaltaisuus ja merkityksellisyys. Uusi johtajuus vaatii tilan antamista muille ja muiden valmentamista päätöksien tekoon. Teal-tason organisaatiokulttuuria arvioitaessa tutkitaan neljää eri sektoria: 1) Johtajuus – kuka johtaa ja miten 2) Tuotteet ja palvelut – se, mitä myydään 3) Mitä me koemme yhteisönä 4) Kuka minä olen ja mitä koen yksilönä. Kaikki nämä alueet ovat yhtä tärkeitä tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Perinteisesti organisaatiossa painotetaan kuitenkin tuotteita ja palveluja ja myydään niitä ulospäin.
Itseohjautuvuudesta on olemassa erilaisia näkemyksiä ja terminologia vaihtelee melkoisesti. Tunnetuin teoria on Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteoria. Se muodostuu seuraavista seikoista: 1) Vapaaehtoisuus. Taustalla on ihmisen oma tekemisen motivaatio ja vapaus valita. 2) Kyvykkyys. Henkilö hallitsee asiat ja toteuttaa niitä. Hän on myös kykenevä oppimaan uutta. 3) Yhteisöllisyys. Ihmisellä on tarve kokea yhteyttä toisiin ihmisiin. Frank Martela lisää edellisiin vielä hyvän tekemisen. Joka tapauksessa
itseohjautuvuus edellyttää aikamoista itsetuntemusta. Omaksi itsekseen kasvaminen sisältää paljon itsereflektiota.
Yksilötasolla itseohjautuvuus voidaan väärinymmärtää. Yksilö keskittyy vain siihen, mikä on hänelle itselleen merkityksellistä. Tiimi voi taas epäonnistua, jos tiimin jäsenillä ei ole samaa näkemystä itseohjautuvuudesta, jos pelisääntöjä ei määritellä ja jos valtaa ja vastuuta ei jaeta tasapuolisesti. Myös vapaamatkustajat hajottavat uuden kulttuurin heti alusta lähtien. Itseorganisoituminen ei siis ole kaoottista. Siihen kuuluvat: prosessit, toimintatavat, palkitseminen, organisaatiokulttuuri, arvot ja tiedostamattomat käyttäytymismallit. Itseohjautuvuudessa on oltava kaikille selkeämmät toimintatavat ja rakenteet kuin vanhanaikaisessa hierarkiassa. 150 välähdystä. Y1+Y2+Y3+J1+J2+TV.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Akola, Anne Elina: Itseohjautuvuus ja intuitio – Suunnistus työyhteisön supervoimiin, Basam Books 2020, suositus**, 2 pistettä, ISBN 978-952-7337-37-0
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
