Digitalisaatio ymmärretään edelleen ikään kuin ICT:n ikuisena saapumisena – uutena teknologiana, joka tekee asioista hienompia. Digitalisaation väitetään muuttavan perinpohjin milloin mitäkin: median, työn, koulutuksen, teollisuuden, hallinnon, kaupan, liikenteen ja niin edespäin. Harva pysähtyy mietti-mään, mikä on näiden muutosten yhteisvaikutus tai edes sitä, mitä digitalisaatio on. Digitalisaatio radikaalina murroksena avaa meille näkymät tulevaisuuteen, jossa talouden ja yhteiskunnan rakenteet ovat lähes täysin toisin kuin teollisessa Suomessa. Tämä kirja auttaa näkemään tuon radikaalin murroksen yli aloittamalla keskustelun siitä, miten digitaalisten teknologioiden hyödyt saadaan palvelukseemme.
Nyt asiantuntijayritykset korvautuvat digialustoilla välitettävillä palveluilla. Digitaalinen kasvu tuhoaa toimialoja ja mahdollisesti jopa itse talouskasvua. Digijätit, eli GAFA-yritykset (Google, Amazon, Facebook, Apple), ennustavat ja pystyvät lopulta myös muuttamaan kuluttajien ja äänestäjien käyttäytymistä meistä keräämänsä datan avulla. Jos digitalisaatio on nykyajan vastine teollistumiselle, data on sen öljy. Ja niin kuin öljyvarannot, myös kertyvä data kasautuu harvoihin paikkoihin. Se voittaa tai pärjää, joka pystyy keräämään dataa ihmisten käyttäytymisestä ja myymään sitä tai kehittämään sen avulla bisnestä.
Edustuksellinen demokratia ajautuu kaaokseen, kun sosiaalinen media rikkoo julkisen keskustelun vanhat areenat, ihmiset eriytyvät omiin kupliinsa ja äänestäjien kohdennetusta manipuloinnista tulee digiyhtiöiden mahdollistama palvelu. Tämä herättää jo nyt ansaittua huolta. Digitalisaatiossa on kyse vallan ja resurssien todellisesta uudelleenjaosta. Uudet teknologiat luovat ensin tuhoa ja eriarvoisuutta. Ne hyödyntävät aluksi vain teknologioiden harvalukuisia omistajia. Vasta syvän kriisin ja uusien yhteis-kunnallisten instituutioiden jälkeen ne alkavat hyödyttää muitakin. Kyse on siitä, kuka asettaa digitaali-sessa maailmassa säännöt.
Näyttää siltä, että ihmiskunta on siirtymässä pysyvästi niukkuuden taloudesta runsauden talouteen. Maailmantalouden merkittävimpiä toimijoita eivät ole yritykset eivätkä edes markkinat – vaan globaalit arvoketjut, joihin liittyy käytännössä loputon määrä yrityksiä. Hyperkytkeytyneisyys liittää myös palvelut, luovan työn ja tietotyön osaksi globaalia arvoketjua, joka optimoi myös näitä töitä. Yksi kirjanpitäjä voi palvella useampaa asiakasta, taksikuski käyttää vähemmän aikaa odotteluun, opettaja hallintoon jne. Toisaalta pysyvät työpaikat ja ammatit vähenevät, paskatyöt lisääntyvät, asuminen kallistuu ja keskiluokka pienenee. Runsauden talous tarkoittaakin pidemmälle katsottuna todennäköisesti talouden pienenemistä.
Virtuaalitodellisuus muuttaa myös tapoja, joilla opimme. Se voi myös avustaa paitsi oppimisessa myös itse työn tekemisessä – mitä tarkoittaa silloin tulevaisuuden ammattitaito? Nykyään opimme aina ensin teorian. Jos haluat itseksesi opetella jotain, katsot ehkä YouTubesta How to -videon. Näet, miten se tapahtuu, mutta et itse tee. Virtuaalisovellus voisi sen sijaan opettaa, korjata ja ohjata sinua koko ajan.
70 kolahdusta. Y1+Y3+J2+I2.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Lindgren, Jaakko & Mokka, Roppa & Neuvonen, Aleksi & Toponen, Antti: Digitaalisaatio – Murroksen koko kuva, Tammi 2019, suositus***, 2 pistettä, ISBN 978-952-04-0476-5
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
