Kirja kertoo verkostotyöstä ja erityisesti verkostojen johtamisesta. Verkostoja tarvitaan, kun halutaan oppia, kehittää uutta, toimia joustavammin ja vastata asiakkaiden tarpeisiin kokonaisvaltaisesti. Kirjoittaja on kehittänyt ja tutkinut verkostotyön käytäntöjä lukuisissa julkisen alan ja järjestöjen verkostoissa. Kirjassa tarjotaan näihin kokemuksiin perustuvia työkaluja ja näkökulmia: Mihin hyvä verkostotyö perustuu? Minkälaista johtajuutta tarvitaan? Minkälaisia verkostoja on olemassa? Minkälaisia käytännön askeleita verkostojen johtaminen vaatii?
2000-luvun alussa verkostoja käsittelevissä päädyttiin usein ajatuksiin, että verkostoja ei pidä johtaa, sillä silloin ne eivät oikeastaan enää ole verkostoja. Itse olin usein aivan eri mieltä silloin, kun rakensimme vuosituhannen vaihteessa Tiimiakatemian verkostoja. Kirjoittajan mukaan kuitenkin strategisten verkostojen, innovaatioverkostojen ja tuotantoverkostojen tutkimusten perusteella voidaan väittää, että verkostoja pitää johtaa, sillä muutoin ne lakkaavat tuottamasta arvoa. Ja tästä olen omien kokemusteni vuoksi täysin samaa mieltä. Tietenkin verkostojen tilanteet vaihtelevat: välillä tarvitaan ohjaamista ja välillä itseohjautuvuutta.
Heti kirjan alussa esitetään yksi verkostojen keskeisimmistä peukalosäännöistä: Älä toimi liian nopeasti, vaikka toimintaa tarvitaankin juuri tässä ja nyt. Usein parempi vaihtoehto on pysähtyä ja tarkastella vaihtoehtoja yhdessä ennen kuin aletaan toimia. Tämä hidastaa toimintaa, mutta samalla mahdollistaa laadukkaamman toiminnan. Pystymme nimittäin yksilöinä, organisaatioina ja verkostoina omaksumaan vain rajallisen määrän toimintaohjeita kerrallaan. Yhdenkin ymmärtämiseen, käytännön harjoitteluun ja toimintatavan juurruttamiseen tarvitaan resursseja ja aikaa. Tämä kirja onkin teorian lisäksi käytännönläheisten toimintaohjeiden kokoelma.
Luottamukseen perustuva yhteistyö
Verkostotyössä on kyse omaehtoisten toimijoiden välisestä yhteistyöstä. Toimijat ovat vapaita päätöksentekijöitä, jotka valitsevat itse omat tavoitteensa, toimintatapansa, prioriteettinsa ja sen, mihin verkostoihin osallistuvat ja millä tavalla. Kukaan ei kuitenkaan ole täysin riippumaton. Verkostotyössä onkin myös kyse vastavuoroisesta yhteistyöstä, joka perustuu jatkuvaan antamiseen ja saamiseen: kun annan yhteistyölle, luotan että myös saan ja hyödyn yhteistyöstä. Vastavuoroisuus verkostoissa perustuu luottamukseen siitä, että antaminen ja saaminen on hyödyllistä.
Verkostotyöllä on monia lähikäsitteitä: verkostojen sijaan tai rinnalla puhutaan usein esimerkiksi kumppanuuksista, tiimityöstä ja ekosysteemeistä. Koska kirjoittajalta on kysytty usein, miten edellä-mainitut käsitteet eroavat toisistaan, hän on yleensä vastannut, että riippuu tilanteesta. Mielestäni hän lähestyy tiimien, verkostojen ja ekosysteemien välistä erottelua hyvin kuvaavasti ajattelemalla niitä eri tasoisina toimintatapoina: Tiimeillä tarkoitetaan yleensä organisaatioiden sisällä toimivia verkostomaisia ryhmiä. Verkostoilla tarkoitetaan organisaatioiden rajat ylittäviä verkostomaisia kokonaisuuksia. Ekosysteemeillä tarkoitetaan laajempia systeemisiä kokonaisuuksia, jotka pitävät sisällään monimuotoisen joukon toisiinsa kytkeytyneitä verkostoja, hierarkioita ja markkinoita. Pidetään nämä määritelmät mielessä.
Verkostotyö on yksi tapa organisoida toimintaa yhdessä. Luottamus on se liima, joka saa vapaat toimijat jatkamaan yhteistyötä keskenään ilman tarkempia sopimuksia. Luottamus on se voima, joka tuo toimijat yhteen vaikeuksien edessä. Kirjoittaja määrittelee verkostotyön luottamukseen perustuvaksi yhteistyöksi. Erinäisten kuvien ja ajatelmien lopuksi kirjoittaja määrittelee verkoston seuraavasti: Verkostoksi voidaan kutsua sellaista toimijoiden välistä rakennetta, jossa toimijoiden välillä on luottamukseen perustuvia suhteita.
Verkostotyön ydin
Verkostotyön ytimessä ovat tunteminen, luottamus ja sitoutuminen. Jos toimijat eivät tunne toisiaan, yhteistyö ei ole mahdollista. Luottamuksen puute voi puolestaan estää yhteistyön syvenemisen, vaikka osapuolet tuntisivatkin toisensa. Mitä syvempi luottamus, sitä avoimemmin tietoa ja osaamista jaetaan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu vain siksi, että toimijat tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Tarvitaan myös sitoutumista.
Tunteminen: On melkein mahdotonta tehdä yhteistyötä sellaisten toimijoiden kanssa, joita ei tunne. Tutustumiseen on tärkeä panostaa ihan joka kerta, koska aina on paikalla joku, joka tuntee toisia vähemmän kuin muut. Vanhat jäsenet yleensä yliarvioivat keskinäistä tuttuutta ja vastaavat tuntevansa toisensa. Lisäksi vanhat kokevat turvallisemmaksi sanoa mielipiteensä. Liian nopea tutustumisen ohittaminen voi olla verkostotyön kannalta keskeinen virhe. Yhteinen historia rakentaa tuntemista, mikäli muistamme historian samalla tavoin.
Luottamus: Luottamusta tarvitaan verkostoissa, sillä se mahdollistaa sujuvan yhteistoiminnan ja tehokkaan tiedonvaihdon. Kun luottamusta on, toimijat uskaltavat tehdä sitoumuksia yhteistyöstä, vaikka onkin aina olemassa riski siitä, että toiset osapuolet rikkovat näitä sitoumuksia. Luottamuksen rakentaminen on hidasta, mutta sen voi menettää nopeasti. Vahvinta luottamusta rakennetaan usein niissä tilanteissa, joissa kohdataan vaikeuksia. Kun haluat rakentaa luottamusta, luota ensin itse. Verkostoon luottaminen haastaa myös johtajuuden.
Sitoutuminen: Sitoutumiseen liittyy kirjoittajan mukaan neljä keskeistä ulottuvuutta: 1) toimijan jatkuva halukkuus tehdä lupauksia, 2) toimijan osaaminen ja kyvyt lupausten kiinni pitämiseen, 3) toimijasta riippumattomat rakenteelliset tekijät, jotka joko mahdollistavat tai estävät lupausten tekemistä ja pitämistä, ja 4) lupauksista kiinni pitäminen. Lupausten tekemiseen on parhaat edellytykset silloin kun toiminnan hyödyllisyys ja merkityksellisyys kohtaavat tarvittavan osaamisen ja kyvykkyyden.
Mahdollistava johtaminen
Johtajuus verkostoissa on ennen kaikkea yhteistyön valtaistamista eli vallankäytön edistämistä. Verkoston johtamisen sijaan on joskus myös hyvä puhua johtamisesta verkostoissa. Samankaltaista johtamista on palveleva ja valmentava johtaminen, jossa johtajan tehtävänä on sparrata organisaatiota siten, että toiminta ja päätöksenteko on sujuvaa ja tehokasta. Samalla autetaan organisaatioita toimimaan ja päättämään. Mitään ei tapahdu, jos kukaan ei ota johtajuutta. Jonkun on sitouduttava ensimmäisenä, ja sitten saatava myös muut sitoutumaan.
Verkosto ja niiden johtamistarpeet kehittyvät vaiheittain. Kehityskaarista voidaan tunnistaa neljä perusvaihetta: 1) verkoston kokoaminen 2) tavoitteiden ja toimintatapojen sopiminen 3) yhdessä eteneminen sekä 4) vaikutusten arvioiminen ja levittäminen. Kun paikalla on uusia toimijoita, on hyvä valita sellainen toimintatapa, joka on kaikille tasapuolisesti uusi. Kehityskaaressa johtamisen tehtävänä on mahdollistaa jatkuva yhteinen keskustelu seuraavista ydinkysymyksistä: Miksi teemme yhteistyötä? Kenen kanssa tätä yhteistyötä tulisi tehdä? Mitä teemme ja tavoittelemme yhdessä? Miten ja millä resursseilla toimimme vaikuttavasti?
Verkostotyössä opitaan yhdessä. Verkostoa voidaankin tarkastella oppivana yhteisönä. Verkosto voi pitää tulevaisuudenpajoja, arviointitilaisuuksia tai ideariihiä, joissa herätellään kokemus- ja tietoperäistä ymmärrystä siitä, mitä olisi hyvä oppia yhdessä. Verkostoissa kirjoittajan mukaan hyvät viestit ja hyvä viestintä ja rakentuvat ja muuttuvat yhteisen toiminnan myötä. Tässä mielessä voidaan sanoa, että verkostotyö on viestintää. Mitään oikeaa tapaa viestiä ei kuitenkaan ole, koska jokainen verkosto on ainutlaatuinen. 120 kolahdusta. Y1+Y2+Y3+J1+J2.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Järvensivu, Timo: Verkostojen johtaminen – Opi ja etene yhdessä, Books on Demand 2019, 3 pistettä, suositus***, ISBN 978-952-31-8594-4
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
