Tähän kirjaan on koottu kokeneen organisaatiopsykologin käytännön ohjenuorat ihmisten ja työyhteisön johtamiseen. Se sisältää esimiestyön tärkeimmät nyrkkisäännöt, johtamisen muuttumattomat periaatteet. Ne auttavat esimiestä onnistumaan ihmisten johtamisessa ja herättävät tarkastelemaan hänen omaa esimiesrooliaan kriittisesti. Vaikka ympäristö ja kulttuuri muuttuvat ja henkilöstö vaihtuu, ihminen ei perustaltaan muutu. Kyseessä on kokeneen konkarin ajatuksia herättävät omat tulkinnat. Itselleni kirja toimi eräänlaisena mietiskelyoppaana, kuten kirjoittajakin esittää yhtenä vaihtoehtona. Otan tähän muutamia itselleni kolahtaneita poimintoja.
Työntekijää koskee niin sanottu kuuliaisuusvelvoite eli hänen pitää noudattaa esimiehen antamia määräyksiä. Tämän lisäksi häntä sitoo uskollisuusvelvoite. Sen mukaan työntekijän tulee ottaa huomioon työnantajan etu. Hän ei esimerkiksi saa vaarantaa käyttäytymisellään työnantajan mainetta tai asiakassuhteita. Haitallisemmillaan tämä ilmenee, kun esimies arvostelee johdettaviensa parissa omaa esimiestään tai johdon päätöksiä. Esimiehen pitää ymmärtää, että hänen pitää seistä johdon linjausten takana (4. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt).
Kirjoittajan havaintojen mukaan vastuuepäselvyydet ovat lisääntyneet, kun hierarkkiset organisaatiot ovat purkautuneet ja on siirrytty rajapinnoiltaan epämääräisempiin ja mutkikkaampiin matriisi-, prosessi- ja itseohjautuviin tiimiorganisaatioihin. Soppaa ovat hämmentäneet jatkuvat organisaatio-muutokset ja puheet jaetusta johtajuudesta ja itsensä johtamisesta. Epäselvät johtamisjärjestelmät aikaansaavat tehottomuutta, alijohtamista sekä sisäisiä konflikteja ja reviiritaisteluita. Jokaisessa työpaikassa esimiehen on tärkeä vaatia organisaatiolta selvyys asemastaan, vastuistaan ja oikeuksistaan (17. Mitä useampi kokki sen huonompi soppa).
Tapanamme on ajatella, että johtaminen ja siinä onnistuminen riippuu ainoastaan yksittäisestä henkilöstä ja hänen ominaisuuksistaan. Ei tulla ajatelleeksi, että esimies ei voi pärjätä tehtävässään, jos hän ei saa kollegoidensa, oman esimiehensä ja johdon tukea. Toimitusjohtaja ei myöskään voi menestyä ilman hallituksen luottamusta, hyvää johtoryhmää ja esimieskuntaa. Ja mitä ei saa unohtaa: esimiehet tarvitsevat ammattitaitoisen, aktiivisen ja kehityshaluisen henkilöstön. Johtaminen on siis joukkuelaji, vaikka mieluusti uskomme sankarimyyttiin (100. Johtaminen ei ole yksilölaji).
Huomautan vielä, että olen tiivistänyt tähän vain kolme ohjenuoraa. Oikeasti jokainen ohjenuora kattaa kaksi sivua usein tarinoineen. Lisäksi ohjenuorat on ryhmitelty kuuteen päälukuun: 1) Esimiehen rooli ja tehtävät 2) Työ, työntekijät ja työelämä 3) Motivaatio, vuorovaikutus ja työpaikan ilmapiiri 4) Organi-saatiotilanteet, puuttuminen ja korjaava palaute 5) Työn ja toiminnan kehittäminen ja muutokset 6) Esimiehen jaksaminen ja kehittyminen. Näin voit helpommin perehtyä itsellesi tärkeisiin kohtiin. Jokaisen johtajan kannattaisi hankkia tämä kirja omaan kirjahyllyynsä ja aika ajoin tutkia alleviivauksiaan. 60 kolahdusta. Y1+Y2+Y3+J1+J2.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Järvinen, Pekka: Miten johtaa ihmistä – 102 ohjetta esimiehille, Alma Talent 2020, suositus***, 2 pistettä, ISBN 978-952-14-4068-7
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
