Leonardo da Vinci oli visionääri, jonka kyky yhdistää taidetta ja tiedettä teki hänestä historian luomisvoimaisimman neron. Toscanassa 1452 syntynyt Leonardo suuntasi uteliaisuutensa niin anatomiaan, fossiileihin, lintuihin, lentäviin koneisiin, aseisiin, optiikkaan, kasvitieteeseen, geologiaan, veden virtaukseen kuin kuvataiteisiinkin. Hänestä tuli renessanssi-ihmisen perikuva. Tunnettu elämänkerturi Walter Isaacson on luonut Leonardon muistiinpanojen pohjalta kiehtovan ja inspiroivan teoksen, joka paljastaa tieteilijän, taiteilijan ja ihmisen vertaansa vailla olevien saavutusten takana. Kirjailija myös osoittaa, että Leonardon nerous pohjautui taitoihin, joita jokainen meistä voi kehittää.
Leonardo vietti melkein koko uransa Firenzessä, Milanossa ja Roomassa, luovuuden ja kaupankäynnin vilkkaissa keskuksissa, ja hänellä oli yleensä ympärillään oppilaita, seuralaisia ja mesenaatteja.
Isaacson halusi lähestyä Leonardoon liittyviä kysymyksiä kirjoittamalla kirjan, jonka perustana toimisivat Leonardon työpäiväkirjat. Ensin hän teki pyhiinvaellusmatkoja alkuteosten äärelle Milanoon, Firenzeen, Pariisiin, Seattleen, Madridiin, Lontooseen ja Windsorin linnaan. Hän noudatti Leonardon kehotusta aloittaa tutkimukset alkulähteeltä: ”Hän, joka voi käydä lähteellä, ei käy vesiruukulla.” Hän perehtyi myös varsin harvojen läpi käymiin Leonardoa koskeviin akateemisiin artikkeleihin ja väitöskirjoihin. Nykyteknologia on niin ikään tarjonnut uutta tietoa hänen maalauksistaan ja tekniikoistaan. Leonardolta voi oppia, että halu ihmetellä päivittäin kohtaamaamme maailmaa voi tehdä elämämme jokaisesta hetkestä rikkaamman.
Leonardon heltymättömän uteliaisuuden ja kokeilujen tulisi ennen muuta muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on opettaa itsellemme kuin lapsillemmekin paitsi vallitsevaa tietoutta myös halukkuutta sen kyseenalaistamiseen – pyrkimystä käyttää mielikuvitusta ja ajatella myös toisin, aivan kuten ulkopuoliset ja kapinalliset kaikkina aikoina. Koska Leonardo ei kunnioittanut auktoriteetteja ja oli halukas haastamaan yleisen mielipiteen, hän kehitteli luonnon ymmärtämiseen tähtäävän empiirisen lähestymistavan, joka enteili Baconin ja Galileon yli sata vuotta myöhemmin kehittämää tieteellistä menetelmää. Hänen menetelmänsä pohjana olivat kokeet, uteliaisuus ja kyky kummastella ilmiöitä, joita harvat meistä jäävät pohdiskelemaan enää sen jälkeen, kun ihmetyksen vuodet ovat ohitse. ”Ennen kuin menen pitemmälle teen kokeita”, hän ilmoitti, ”sillä tarkoitukseni on hankkia ensin kokemusperäistä tietoa ja osoittaa sen jälkeen järjen avulla, miksi kokemus toimii välttämättä siihen tapaan.”
Leonardo sai ainoan muodollisen oppinsa niin sanotussa helmitaulukoulussa eli perustason akatemiassa, jossa painotettiin kaupankäynnin kannalta keskeisimpiä matemaattisia taitoja. Siellä ei opetettu hahmottelemaan abstrakteja teorioita, vaan pääpaino oli käytännössä. Yksi koulussa opetettu taito oli tapausten vertailu toisiinsa, mitä Leonardo myöhemmässä tieteellisessä työskentelyssään paljon käytti. Yhteyksien näkeminen ja samankaltaisten kuvioiden havaitseminen muodostui hänelle yhdenlaiseksi alustavan teorian kehittämisen menetelmäksi. Lopuksi vielä tärkeitä oppeja Leonardolta: Ole utelias, heltymättömän utelias. Säilytä lapsekas ihmetys. Uppoudu. Kunnioita tosiasioita. Viivyttele. Ajattele visuaalisesti. Tavoittele enemmän kuin kykenet saavuttamaan. Tee yhteistyötä. Laadi luetteloita. Tee muistiinpanoja, paperille. Pysy avoimena mysteerille.
147 kolahdusta. Y1+I1+I2.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Isaacson, Walter: Leonardo da Vinci, Bazar 2019, suositus***, 3 pistettä, ISBN 978-952-279-835-0
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.