Tämä teos muodostaa Tiimiakatemian teorian keskeisen ytimen. Ymmärsin alusta lähtien, että Tiimiakatemian on kokonaisuutena luotava uutta tietoa ja levitettävä se läpi koko organisaation. Samalla tieto, joka haetaan ulkopuolelta, jaetaan laajasti koko organisaatiossa. Tiedon luonti on koko ajan tärkeää, ei tieto sinänsä. Uusi tieto syntyy aina kaaoksesta. Jos organisaatiolla ei ole pyrkimystä kohti tavoitetta, on luotavan tiedon arvoa mahdoton arvioida. Toisaalta paras tieto syntyy jatkuvista kokeiluista Tiimiakatemian arvojen mukaisesti. Uskoin, että tärkeintä tietoa ei voi perinteisesti opettaa silloin kun kyse on uusien projektien ja yritystoiminnan käynnistämisestä. On tärkeää oppia sekä suorasta kokemuksesta että yrityksen ja erehdyksen kautta. Avain hiljaisen tiedon eli tekijän tiedon saamiseen on kokemus.
Organisaation tiedon luominen on jatkuvaa ja dynaamista kanssakäymistä tekijän tiedon (tacit) ja teoreettisen tiedon (eksplisiittinen) välillä. Tajusin, että tiedon luomisessa organisaation ydinprosessi tapahtuu aina ryhmätasolla, jolloin mielessäni vahvistui kuva tiimien rakentamisen tärkeydestä. Menestymisen takaa tiedon jakaminen kaikille tiimeille suurista projekteista: mitä olemme niistä oppineet ja missä teimme virheitä. Samoja virheitä ei kannata tehdä aina uudelleen. Synnytys (eli näyttökoe) ei ole irrallinen, vaan se on prosessin tarkistus, jolla voimme seurata tiimin oppimista. Tiimeillä on keskeinen rooli uuden tiedon luomisessa, mutta kaikki lähtee aina kuitenkin yksilöstä. Uusi tieto syntyy dialogista ja keskusteluista sekä kokemusten jakamisesta ja havainnoinnista. Jokaisen tiimin jäsenen on osallistuttava tiedon luontiin.
Työskentely muille merkitsee aina työskentelyä myös itselle. Kerroin, että jos et osallistu hyvien ammattikirjojen lukemiseen ja esseiden kirjoittamiseen, et osallistu tiedon luontiin. Havaitsin myös, että voimme nopeuttaa oppimista, kun kokeneemmat tiimit siirtävät kokemustiedon ja esseiden teoriatiedon nuoremmille tiimeille. Lisäksi otimme käyttöön ristipölytyksen eli vierailut muiden tiimien treeneissä. Kirjasta syntyi lisäksi idea kerran kuukaudessa tapahtuvasta eri tiimien yhteisestä innovaatiokokouksesta eli mitä Hajupajoissa (tiimien omissa tiloissa) puuhaillaan. Synnytyksen (eli näyttökokeen) kehitystä aloimme kuvata uuden tiedon käsitteen avulla: Mitkä ovat olleet projektien ja tiimien eri kehitysvaiheet?
Kolmeen tiedon synnyttämisen tasoon – yksilö, tiimi ja organisaatio – aloitimme kehittää mittaristoa.
Samalla otimme tarkasteluun myös neljännen tason eli verkoston ja sen kehittämisen.
Rakettimallissa on hyödynnetty kokonaisvaltaisesti Nonakan ja Takeuchin kehittämää tiedon synnyttämisen teoriaa. Kaikkea tietoa ei voi hankkia, opettaa ja harjoitella manuaalien, kirjojen ja luentojen avulla. Sen sijaan on kiinnitettävä huomiota enemmän subjektiivisiin näkemyksiin, intuitioon sekä aavistuksiin, joita saadaan esiin metaforien, kuvien ja kokemusten avulla. Selatessani tästä kirjasta tekemiäni muistiinpanoja, niin yllätyin siitä, miten paljon uusia ideoita ja käytäntöjä kirjan lukeminen sai aikaan. Kun aloitan tiimivalmentajan pelikirjan kirjoittamisen, luen tämän teoksen uudelleen. Löydänkö kirjan kansien sisältä vielä jotain uutta, joka jäi aikaisemmin huomaamatta?
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Nonaka, Ikujiro & Takeuchi, Hirotaka: The Knowledge-Creating Company, Oxford University Press 1995, ISBN 0-19-50969-4
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
