Väärinymmärrykset ovat usein pieniä ja arkisia, mutta joskus niillä on vakavia seurauksia. Ne rikkovat ihmissuhteita, lyövät kapuloita politiikan ja kaupan rattaisiin ja vaarantavat ihmishenkiä. Ihmisten välisen kommunikaation toistuva epäonnistuminen onkin maailman suurimpia ongelmia. Kieli on joustavuudessaan epätarkka kommunikaatioväline, ja usein virheellisesti oletamme keskustelukumppanin tietopohjan vastaavan omaamme. ”Tämän kirjan lukeminen antaa työkaluja väärinymmärrysten välttämiseen ja jättää lukijan ihmettelemään, voimmeko oikeasti koskaan ymmärtää toisiamme.” (Minna Huotilainen, aivotutkija).
Kun kirjoittaja Arto Mustajoki tutki kommunikaatio-ongelmien syitä, hän havaitsi, että erityisen tärkeiksi ovat muodostuneet viimeaikaiset tutkimustulokset ihmisen aivojen toiminnasta. Häntä ei kiinnostanut kuitenkaan aivojen yksityiskohdat itsessään vaan se, miten aivojen toiminnan rajoitukset ja ihmismieleen kertyneet käsitykset, asenteet ja tiedot näkyvät kommunikaation sujumisessa. Välillä meiltä loppuvat ajatuksemme ilmaisemiseen tarvittavat sanat, tai emme muuten hallitse kaikkia kielen antamia mahdollisuuksia. Aina ihmisaivojen kapasiteettikaan ei riitä täysitehoiseen vuorovaikutukseen. Tärkeä edellytys onnistuneelle vuorovaikutukselle on se valtava määrä tietoa, joka on kertynyt aivoihimme elämän aikana.
Jos haluaa menestyä vuorovaikutustilanteissa, on osattava ottaa huomioon ihmisten erilaisuus. Se vaikuttaa siihen, miten puhujan kannattaa puhua ja miten kuulijan tulee tulkita kuulemaansa. Ei ole kuitenkaan hyväksi sijoittaa muita valmiisiin kategorioihin vaan ymmärtää heidän ainutlaatuisuutensa. Jokaisella on kuitenkin myös oma henkilökohtainen maailmansa, jonka perustan muodostavat lapsuuden ja nuoruuden kokemukset.
Aivoihimme taltioidut toimintakartat auttavat meitä orientoitumaan erilaissa tilanteissa. Jos karttamme on väärä tai jos sitä ei ole ollenkaan, saattaa seurauksena olla vaikeuksia niin kommunikaatiossa kuin muussakin toiminnassa. Väärinymmärrykset lisääntyvät myös, jos teemme vääriä oletuksia siitä, kuinka yhtenäinen oma toimintakarttamme on muiden ihmisten toimintakarttojen kanssa.
Lapsi oppii ympäristöltään dialogisen puheen. Samalla, kun lapsi oppii sanoja rakenteita, hän omaksuu myös muita välttämättömiä vuorovaikutustaitoja, kuten päättelemään puhujan äänenpainosta, puhenopeudesta ja hengityksestä, onko toinen innokas, vihainen vai surullinen. Tärkeä taito on oppia tietämään, mistä asioista voi puhua missäkin tilanteissa, kenen kanssa ja mihin sävyyn. Oppiminen tapahtuu muita seuraamalla ja yrityksen ja erehdyksen kautta.
Yleisenä tavoitteena vuorovaikutustilanteissa on kooperatiivisuus eli pyrkimys yhteispeliin puhekump-panin kanssa. Tutkijat korostavat, että dialogi on aina keskustelijoiden yhteisen toiminnan tulosta. Kooperatiivisuus toteutuu noudattamalla seuraavia periaatteita, joita kutsutaan Gricen maksiimeiksi:
Määrän periaate: Älä puhu liikaa, äläkä liian vähän. Laadun periaate: Älä puhu sellaista, mitä pidät vääränä tai mille ei ole riittäviä perusteita. Johdonmukaisuuden periaate: Pysy asiassa. Tavan periaate: Puhu selkeästi ja vältä moniselitteisyyttä.
Dialogin yksi tunnusmerkki on kuulijan osallistuminen siihen silloinkin, kun hän ei ole itse äänessä. Kuulijan velvollisuus on osoittaa, että hän kuuntelee. Sen voi osoittaa koko olemuksellaan, mutta usein apuna käytetään erilaisia palautepartikkeleja, kuten jaa, niin hm tai vähän laajempia ilmauksia vai niin, jopas jotain. Dialogi on useimmiten hyvin spontaania ja tilannesidonnaista. Siksi jokainen dialogi on ainutlaatuinen kokonaisuus. Kun tarkastellaan dialogin muodostamisen normeja, tärkeitä kohtia siinä ovat aloitus, vuoronvaihto ja lopetus. Kaikkiin vaiheisiin liittyy mahdollisuus onnistua ja epäonnistua, mutta aloitus on kaikkein herkin paikka väärinymmärryksille.
Yrityksen ja koko yhteiskunnan menestyksen keskeinen tekijä on luottamus. Jos johtajalla ei ole luottamusta, häntä ei kuunnella. Jos häntä ei kuunnella, hän ei saa viestiään perille. Jos johtajan viesti ei mene perille, hän ei voi johtaa. Siksi johtamista ja kommunikaatiota pitää tarkastella sen kannalta, miten ne edistävät luottamuksen syntymistä. Vastuullinen johtaja huolehtii siitä, että luottamus syntyy ja pysyy. Luottamusta lisää, jos johtaja kertoo myös omasta työstään, erityisesti siitä, mihin hän käyttää aikaansa.
Kirja vastaa mielestäni erinomaisesti alaotsikkoonsa ”Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin? Kirja taustoittaa hyvin dialogin tärkeitä sääntöjä: Kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan. Lukuisat esimerkit ja kirjan eri lukujen lopussa olevat koonnit palauttavat mieliin dialogin tärkeät asiat. Joissakin kohdissa tulee mieleen, että on suorastaan ihme, että ymmärrämme toisiamme niinkin paljon kuin yleensä tuntuu, sillä niin monet seikat vaikuttavat vuorovaikutuksen onnistumiseen. Kirjan lopussa on vielä koottu sekä vuorovaikutuksen reunaehdot että viestin perillemenon varmistaminen. Tämä on ehdottomasti tärkeä kirja tiimivalmentajille ja valmentaville johtajille.
70 kolahdusta. Y1+Y2+J2+TV.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Mustajoki, Arto: Väärinymmärryksiä – Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin? Gaudeamus 2020, 3 pistettä, suositus***, ISBN 978-952-345-087-5
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
