Vallitsevan tarinan mukaan suuret innovaatiot ja teknologiset mullistukset perustuvat rohkeiden yrittäjien ja yksityisten sijoittajien ottamiin riskeihin. Valtion rooliksi tässä tarinassa jää pitää näppinsä erossa ja huolehtia, että yrittäjien kannustimiin ei puututa. Mazzucato osoittaa tässä klassikoksi nousseessa teoksessaan, että monien innovatiivisten teknologioiden, kuten älypuhelinten ja monien lääkkeiden, menestys perustuu kuitenkin valtion aktiiviseen rooliin yritysten tuotteiden taustalla olevien teknologioiden luojana, varhaisvaiheen markkinoiden synnyttäjänä ja teknologisen mission asettajana.
Jos vauraus kuitenkin luodaan kollektiivisesti, myös julkisella sektorilla uraansa luoville pitäisi opettaa luovaa ja totunnaisuuksia rikkovaa ajattelua ja yrittäjähenkisyyttä. Niin ei kuitenkaan tehdä. Politiikka-suunnittelijat ja virkamiehet ovat alkaneet pitää itseään vaurauden ja markkinoiden luojien sijaan parhaimmillaan pelkkinä markkinahäiriöiden korjaajina ja pahimmillaan vaurauden luomisen esteinä. Tämän kirjan tavoite on purkaa valheellinen kuva, johon maailmanlaajuinen trendi parjata ja vähätellä valtiota perustuu ja jota konservatiiviset taloustieteilijät, poliitikot ja media levittävät.
Kaikki maat kehittyviä maita myöten pyrkivät seuraamaan Yhdysvaltain taloudellista menestystarinaa. Samalla ne pohtivat ”markkinavetoisten” mekanismien tehokkuutta verrattuna valtiovetoisiin mekanis-meihin. Yhdysvaltain julkinen sektori on ollut keskeinen innovaatiovetoisen kasvun vauhdittaja. Se on ollut halukas investoimaan innovaatiosyklin epävarmimpaan vaiheeseen ja ottanut yrityksiä siipiensä suojaan niiden hankalimman vaiheen ajaksi. Jos muut maat haluavat seurata USA:n mallia, niiden ei pidä toimia, kuten se kertoo toimineensa, vaan noudattaa sen todellista esimerkkiä: kasvattaa julkisen sektorinsa roolia pienentämisen sijaan. ”Valtion tärkein tehtävä on tehdä asioita, joita ei tällä hetkellä tehdä lainkaan.” (Keynes)
Julkisia investointeja pitäisi arvioida sen perusteella, kuinka rohkeasti ne työntävät markkinoita uusille aloille tavanmukaisen oletuksen sijaan. Myös julkisille laitoksille sallitaan kokeilut ja niiden annetaan oppia onnistumisistaan ja jopa epäonnistumisistaan. Koska uusille toimialoille luodaan markkinoita yrityksen ja erehdyksen kautta, se tarkoittaa tapojen keksimistä, joilla valtiot ja veronmaksajat voivat saada osan onnistumisten tuomista voitoista pelkkien epäonnistumisen riskien kattamisen sijaan. Kirjassa kerrotaan hyvin seikkaperäisesti esimerkiksi se, että kaikkien iPhonen älykkääksi tyhmän sijaan tekevien ominaisuuksien tutkimus- ja kehitystyö tapahtui julkisella rahoituksella. iPad ja iPhone ratsastivat julkisten teknologioiden aallolla. Ne olivat internet, GPS-järjestelmä, kosketusnäyttö ja viestintäteknologia. Ja nämä toteutuivat Yhdysvaltain ilmavoimien sekä NASAn hankintasopimusten tuella.
Tällä hetkellä esimerkiksi Elon Muskin SpaceX:n ja Amazonin perustaja Jeff Bezosin Blue Originin kaltaiset yritykset ammentavat teknologiaa NASAn hyllyiltä (ja saavat tuloja sen hankintasopimuksista) tutkiakseen avaruutta matalalla kiertoradalla ja muutenkin. Vaarana on, että sosialisoimme avaruuden tutkimusmatkailun riskit, mutta jätämme jälleen siitä saatavat voitot yksityistettäviksi. Tämä voi vaarantaa tulevat innovaatiot, kun innovaatioista vastanneet julkiset laitokset eivät pääse osallisiksi niiden tuomista voitoista. Todellinen innovaatio edellyttää vuosikymmeniä. Esimerkiksi lääketeolli-suudessa tuotekehitysprosessi voi kestää jopa 17 vuotta.
Vaikka Steve Jobs olikin epäilemättä ihailtava ja inspiroiva nero, on kirjan mukaan tosiasia, että iPhonen ja iPadin perustalle rakennettu imperiumi perustui valtion rahoittamiin teknologioihin. Kun muistetaan valtion korvaamaton rooli Applen kaltaisten yritysten mahdollistajana, on erityisen kummallista, ettei tätä ole yleensä tuotu esiin Applen verovälttelyä koskevassa keskustelussa. Myös suuret lääkeyhtiöt, jotka ovat täysin riippuvaisia julkisesti rahoitetusta tutkimuksesta ja tuotekehityksestä, yrittävät samalla vakuuttaa hallinnon, että siihen kohdistuu aivan liikaa sääntelyä ja byrokratiaa. Ihmisillä ei ole tietoa siitä, kuin tärkeä osuus valtiolla on ollut uusien lääkkeiden kehittämisessä. Kuinka moni tietää esimerkiksi, että Googlen menestyksen takana oleva algoritmi on kehitetty USA:n tiedeakatemian apurahalla?
Innovaatioprosessin korkeat riskit ja sattuman suuri merkitys sen toteutumiselle ovat tärkeimpiä syitä, miksi voittoa maksivoivat yritykset investoivat vähemmän perustutkimukseen: ne saavat suurempia ja välittömämpiä tuottoja sovelletusta tutkimuksesta. Yksityinen sektori välttelee radikaaleja uusia tuotteita ja prosesseja ja jättää epävarmimmat investoinnit ensin valtion tehtäviksi. Kirjoittajan mukaan parempia tuloksia saadaan, kun valtio on järjestelmän keskeinen toimija. USA:ssa julkinen sektori on vauhdittanut innovaatioita ja edistystä monilla nykyisin keskeisillä toimialoilla, joilla yksityinen sektori on usein jäänyt seuraajan asemaan. Yhdysvaltain innovatiivisimpia uusia yrityksiä ei ole rahoitettukaan yksityisellä riskirahalla, vaan julkisella riskirahalla. Myös Teslasta kuuluisi Yhdysvaltain valtiolle omistusosuus. Todella mielenkiintoinen kirja kapitalismin kehdosta Yhdysvalloista.
60 kolahdusta. Y3+I2.
Artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen
Kirjan tiedot
Mazzucato, Mariana: Yrittäjähenkinen valtio – julkisen ja yksityisen sektorin myytit ja niiden murtaminen, Terra Cognita 2020, suositus**, 2 pistettä, ISBN 978-952-7367-06-3
Tekijänoikeudet. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain yksityiseen omaan käyttöön, eikä tätä artikkelia saa hyödyntää mitenkään kaupallisesti. Tässä artikkelissa mainittujen kirjojen tekijänoikeudet kuuluvat niiden kustantajille ja/tai tekijöille. Tiimiakatemia Global Oy ja tämän artikkelin kirjoittaja Johannes Partanen kehottavat ostamaan ja lukemaan tässä artikkelissa suositeltuja hyviä kirjoja.
